
Olen jonkin aikaa puuhastellut hapanleivän valmistamisen parissa. Haluan nyt hieman jakaa jokemuksiani asiasta. Tässä en esittele reseptejä, myös käyn läpi jotain perustietoa. Kyseessähän on pohjimmiltaan vuosisateinen leivontaperinne, joka on viime aikoina saanut uutta tuulta siipien alle. Asiaan liittyy myös paljon mystiikkaa, usein ihan turhaan. Itse pyrin aina etsimään oikoreittejä ja trimmaamaan resepteistä turhat pois – leivänvalmistuksessa ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata kiirehtiä.
Taikinajuuri
- Helpointa on hankkia juuri ystävältä tai esim. Martta-kerholta. Taikinajuuren voi kuitenkin valmistaa myös itse spontaanikäymisellä: sekoita vettä & ruisjauhoa ja odota, että seos alkaa käydä. Jauhoissa ja ilmassa löytyy tarvittavat mikrobit. Voit myös sekoittaa paloiteltuja rusinoita tai muita kuivahedelmiä seokseen, niiden pinnalla on bakteereja ja hiivoja. Älä missään nimissä käytä tuoreita hedelmiä, ne homehtuvat varmasti. Valmiissa ruisleivässä tai hapankorpuissa ei ole eläviä mikrobeja, mutta toki niitäkin voi käyttää jauhojen korvikkeena.
- Hyvin toimivassa taikinajuuressa on Candida-hiivaa (C. milleri, C. humilis) sekä maitohappobakteereja (mm. Lactobacillus fermentum, L. plantarum, L. sanfransiscus), jotka yhteistyössä happamoittavat taikinan ja tuottavat siihen hiilidioksidikaasua. Niiden yhteinen nostatuskyky ei pärjää leivinhiivalle (Saccharomyces cerevisiae), mutta ne tuottavat täysin erilaisen makuprofiilin. Koska leivinhiivaa ei käytetää, hapanleipä voi sopia ihmisille joiden ruoansulatus ei kestä leivinhiivaa.
Aika
Hapanleivän valmistus kestää pitempään kuin perinteisen hiivan kanssa leivonta mm. seuraavista syistä:
- Mikrobit (maitohappobakteerit ja Candida-hiiva) eivät kasva hirveän nopeasti. Jos aloitat pienellä määrällä juurta, saat sen määrän suunnilleen nelinkertaistumaan vuorokaudessa vettä ja jauhoja lisäämällä. Jos otat juuren jääkaapista, sen vilkastumiseen voi kulua vuorokausi aikaa.
- Bakteerien ja hiivan kyky tuottaa hiilidioksidia on heikompi kuin leivinhiivalla. Siksi nostatukseen menee enemmän aikaa.
- Etenkin ruisjauhoa käytettäessä ei taikinassa juuri ole luontaista sitkoa tuottavaa gluteenia. Leipoutuminen perustuukin siihen, että taikinan happamoituessa jauhon tärkelys geeliytyy. Tähän kuluu aikaa, joten pikaisesti ei kannata syöksyä taikinan paistamiseen
Ainekset
- Hapanleipäjuuren kanssa voi käyttää aika monenlaista jauhoa. Jos haluat saada kunnolla leipoutuvaa leipää, käytä voittopuolisesti vehnäjauhoa. Tällöin myös kannattaa leipoa taikinaan kunnollinen sitko ihan samaan malliin kuin perinteistä hiivaa käytettäessä.
- Etenkin pelkistä ruisjauhoista leivottaessa on tärkeää, että taikinan antaa kehittyä rauhassa. Vaivaamista ei tarvitse tehdä sen enempää kuin mitä ainesten sekoittaminen ja taikinan kasassa pysyminen vaatii. Mekaanisella vaivauksella ei sitkoa synny, koska siihen tarvitaan happamoitumisen tuoma tärkkelyksen liisteröityminen. Tämä menee aikaa.
- Öljyä tai rasvaa ei hapanleivässä (juurikaan) kanssa käyttää, sillä on taipumusta tehdä leivän rakenne liian raskaaksi.
- Jos taikina (tässä vaiheessa vielä aika vetelä sellainen) on happamoitunut hyvin ja haluat erittäin kuohkeaa leipää, voit siirtyä puoliluvalliselle pikareitille. Voit viimeistellä taikinan sekoittamalla siihen tavallista leivinhiivaa ja vehnäjauhoja, leipomalla siihen kunnon sitkon ja antamalla taikinan sitten kohoto. Tämä pikareitti taitaa olla käytössä myös monissa kaupallisten leipomoitten juurileivissä, sillä niihin on tuoteselosteen perusteella lisätty “kuivattua taikinajuurta”. Juuri toimii siis tässä tapauksessa makua tuomaan, ei taikinan nostatuksessa.
Mausteet ja muut tilpehöörit
- Pelkkä suola riittää mausteeksi, leipä maistuu itsessään hyvältä. Itse olen käyttänyt mm. fenkolin, kuminan ja tillin siemeniä, pomeranssijauhoa sekä Provancen maustesokoitusta maustamiseen. Italialaiseen cabatta-tyyppiseen leipään sovii myös valkosipuli.
- Taikinaan voi lisätä siemeniä, kvinoahiutaleita, tattarijauhoa, kikhernejauhoa (gram) sekä murskattuja pähkinöitä. Kaikkea voi kokeilla.
Kohottaminen
- Kohottaminen vaatii aikaa, aikaa ja aikaa. Kun taikinaan on saanut lisättyä suurinpiirtein kaikki aineet, sen kannattaa antaa kohota jonkin aikaan (2-3 h). Sitten se painellaan levyksi ja reunat taitellaan taikinan päälle – tämän tarkoituksena on saada leipään ehjä pinta (tai siis tässä vaiheessa pohja). Ennen taittelua kannattaa suihkuttaa taikinalevyn pinta märäksi, jolloin taitokset tarttuvat kiinni. Taikinaköntti jauhotetaan hyvin ja siirretään nostatuskoriin kohoamaan (tavallinen 3 € leipäkori sopii tähän ihan hyvin, et tarvitse 15 € nostatuskoria). Tämä viimeinen nostatus kannattaa tehdä kylmässä, jolloin pinta pysyy paremmin ehjänä.
Leivän koristelu (viiltely)
- Kumoa leipä nostakorista ylösalaisin leivinpaperin päälle. Käytä partaveitsen terää ja tee sillä syviä viiltoja. Taikinan pinnalla oleva jauho muodostaa mukavan kontrastin viiltojen kanssa, etenkin jos jätä päällyksen suihkuttamatta. Voit jättää leivän kohoamaan muutamaksi minuutiksi, jolloin viillokset avautuvat kunnolla.
Paistaminen
- Lämmitä uuni 250 °C:een. Käytä pizzakiveä, jos sellainen sattuu löytymään. Laita uuniin vesiastia. Tämä varmistaa sen, että leivälle tulee rapea pinta. Korkea alkulämpötila on tarpeen, koska taikinassa on vähemmän hiilidioksikaasua kuin tavallisessa leipätaikinassa. Korkeassa lämpötilassa taikinan sisältämä kaasu laajenee nopeasti, eikä leipä pääse lässähtämään.
- Paista leipää 15-20 min korkeassa lämmössä, alenna sitten lämpötila 190 °C:een ja poista vesiastia. Paista leipää vielä n. 30 min.
Tässäpä lyhyt katsaus asiaan. Taidot kehittyvät pikkuhiljaan, mutta edes lievästi epäonnistuneet leivät eivät ole minulla jääneet syömättä. Ottakaa yhteyttä, jos haluatte yksityiskohtaisia ohjeita. Itse fiksaan leipoessa yleensä vain nestemäärän ja lisään muut ainekset näppituntumalta ja sen mukaan, mitä on tarjolla. Hapanleivän valmistuksesta löytyy nykyisin paljonkin kirjallisuutta ja nettiohjeita, mutta niiden perussanoma on yleensä aikalailla sama.









